tykkäystä ja rakkautta
niin mitä?

Mistä se mustasukkaisuuden vihreäsilmäinen hirviö aina hyökkää?

Miksi sydäntä kouraisee, kun toinen lähtee useammaksi päiväksi pois ja ilmoittaa, ettei voi pitää yhteyttä kovin usein?

Miksi herää pieni halu tutkia toisen tietokonetta, sähköpostia, tekstiviestejä… mitä vaan?

Huoh. Onko muut mustasukkaisia? Onko hän mustasukkainen minusta? Jos ei, miksi? Hän voi omasta mielestään aivan rauhassa tanssittaa muita tyttöjä, antaa kaveripusuja kaveritytöille… Miksi se sitten on niin kamalaa jos minä olen jossain hieman myöhempään, enkä ilmoitakaan, että tyttöjen kanssa löydettiin jatkopaikka ja tullaankin kaksi tuntia sovittua aikaa myöhemmin?

Ja taas on vuoden parisuhderiita kasassa. Jotkut sanovat, että luottamuspula aiheuttaa mustasukkaisuusriitoja. Mutta entä jos luottaa, ja on sopivan mustasukkainen? Missä menee sopivan ja ylilyönnin raja? Niin, siinä, ettei ala murisemaan, kun toinen vilkaisee satunnaista ohikävelijää. Tai siinä, ettei todella ala tonkimaan toisen puhelinta tai tietokonetta. Tai siinä, että kieltäisi toiselta vastakkaista sukupuolta edustavat ystävät.

Mustasukkaisuus saa tekemään yllättävän typeriä asioita silloin tällöin ja aiheuttaa turhia mökötyskohtauksia. Siinä toinen sitten ihmettelee, miksi mökötät, kun hän on juuri puhunut puhelimessa jonkun, joka “kuulosti joltain vieraalta tytöltä..” kanssa.

Ymmärrä nyt sitten näitä…

Kyllähän niistä itketään, kerrotaan kavereille kaikki yksityiskohdat kaikesta, ollaan niin täynnä sitä, että kaikki muu ympäriltä häviää. Parisuhde. Ihana, kamala parisuhde.

Kun kesällä tavataan, on alkutaival erityisen “latautunutta” ja jännittävää, koko seuraava vuosi juoksee ohi. Kesällä voi valoisassa yössä suudella metsän keskellä, istua lämpimällä kalliolla katsomassa järvelle, käydä kävelyillä erilaisissa paikoissa, tehdä telttaretkiä jännittäviin paikkoihin, kierrellä hiekkarantoja… Mitä vain! Kaikki on ihanaa etenkin kesällä ja etenkin juuri HÄNEN kanssaan. Hänen, joka on vielä salaperäinen ja jännittävä, täynnä kaikkea uutta, eroaa vanhasta kuin yö päivästä. Syksyllä koulun (tai työn) aloittaminen on mielekkäämpää, kun saa aamulla herätä turvallisesta kainalosta, ja juoda kainalon omistajan kanssa aamukahvia parvekkeella syysaamun tuoksuessa. Talvi-iltoina saa käpertyä lämpimän viltin alle kahdestaan, leikkiä kuin lapset ensilumen tullessa… Keväällä, kun on vähän lämpimämpää, mutta silti jäät kestää, voi käydä kävelemässä järven jäällä, ottaa vaikka pilkkivermeet mukaan ja nauttia jossakin saaressa nuotion äärellä eväsleivistä ja pannukahvista. Pääsiäisenä kilpaillaan siitä, kumpi jaksaa syödä enemmän suklaata.

Sitten tuleekin se uusi kesä. Mitä jännittävää tässä kesässä on? Toisesta tiedetään jo kaikki, on huomattu, että ärsyttäviäkin piirteitä on, eikä se vain ole enää niin jännittävää kesäyönä katsoa ikkunasta ulos ja huomata, että toinen odottaa auton kanssa JUURI SINUA yölliselle ajelulle. Nyt vilkaiset ikkunasta ulos ja osaat lähes arvata mihin menette, mitä teette, mistä keskustelette. Naku-uinnitkaan eivät enää tunnu samalta, kun toisen vartaloa on katsellut tuhat ja taas tuhat kertaa, omakin on ehkä kuluneen vuoden aikana kerännyt hieman rakkauskiloja.

Voi tylsyys! Miten ihmeessä jotkut parisuhteet sitten kestävät yli vuoden? Mistä pariskunnat kaivavat jännitystä elämäänsä? Kun kaikki “aikuisten kaupat”, yhteiset tempaukset yms. on plarattu läpi, mitä on vielä annettavana? On kamalan hektistä olla “nuori aikuinen”. Vaan onneksi sitä ei ole enää 15, eipä näitä tulisi mietiskeltyä. Silti tämä kesä jännittää, vaikka kovasti tykkääkin.